Ajatuksia työelämätohtorina toimimisesta

Tohtorintutkinnon suorittaminen on monille unelmien täyttymys ja yhdenlaisen intohimon tulos. Yhä useammat tohtorit hakeutuvat akateemisen maailman ulkopuolelle työelämään, tuoden organisaatioihin osaamista ja uudenlaisia näkökulmia. Työelämätohtorijärjestelmä, jossa tohtorikoulutettavat työskentelevät myös elinkeinoelämässä tai julkisella sektorilla, on vielä melko tuntematon. Itä-Suomen yliopisto otti vuonna 2020 ensimmäisenä korkeakouluna käyttöön järjestelmän, jossa tohtorikoulutettavien työsuhde jakautuu yliopiston ja toisen työnantajan kesken. Järjestelmässä nuoremman tutkijan nimikkeellä työskentelevät tekevät väitöskirjatyötään kokoaikaisesti. Tämä mahdollistaa tohtoriopintojen ja työelämän yhdistämisen sekä edistää tohtoreiden työllistymistä akateemisen maailman ulkopuolella. Olen työskennellyt maaliskuusta 2023 alkaen Etelä-Savon hyvinvointialueen (Eloisa) ja Itä-Suomen yliopiston yhteistehtävässä.

Tällaisella tohtoriopintojen rahoitusmuodolla on mielestäni merkittävä rooli ensinnäkin opintojen mahdollistumisena työelämässä toimimisen ohella ja samalla yliopistosta valmistuvien tohtoreiden työllistymisen edistäjänä myös yliopistojen ulkopuolelle. Tämä malli on omalla kohdallani helpottanut sitä, ettei tarvitse koko aikaa miettiä ja hakea rahoitusta tutkimusvapaiden mahdollistumiseksi taloudellisesti. Työelämätohtorijärjestelmä mahdollistaa myös tohtoriksi valmistuvien asiantuntijuuden ja tutkimusosaamisen hyödyntämisen sekä tarjoaa monipuolisia ja mielenkiintoisia uramahdollisuuksia.

Näen työelämätohtorijärjestelmän ja siihen osallistumisen ikään kuin sillaksi, joka yhdistää akateemisen maailman ja työelämän. Oma oppiaineeni sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimus keskittyy tiedonhallinnan organisointiin ja ohjaukseen, tieto- ja viestintätekniikan käyttöön, tiedolla johtamiseen sekä tietorakenteisiin ja -malleihin. Väitöskirjatutkimuksessani keskityn sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien tiedonhallinnan osaamiseen ja tulevaisuusorientoituneen tiedonhallinnan osaamisen mallin kehittämiseen. Kehitettävän mallin avulla voidaan seurata ja arvioida tiedonhallinnan osaamisen kehittymistä myös pitkän aikavälin kuluessa. Tällä tavoin on mahdollisuus tukea sosiaali- ja terveydenhuollon johtajia kompleksisessa toimintaympäristössä.

Omien kokemusteni mukaan selkeä ohjaus, resurssit ja yhteistyö ovat avain työelämätohtorijärjestelmässä mukanaolon onnistumiseen. Tohtorikoulutus antaa syvällistä tietoa ja kykyä analysoida monimutkaisia ongelmia, mikä on arvokasta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kuitenkin tohtorikoulutettavien erityisosaamista hyödynnetään vielä liian vähän käytännön työelämässä. Näen tämän osaamisen arvokkaaksi tässä ajassa etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa sillä työelämätohtorit voivat tarjota innovatiivisia ratkaisuja sekä tutkittuun tietoon perustuvia kehitysehdotuksia ja näin edistää organisaation toimintakykyä. Tutkimustaidot eli tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi sekä kriittinen ajattelu ovat tohtorikoulutettavien vahvuuksia, mutta joiden hyödyntäminen esimerkiksi kehittämisessä, hanketoiminnassa ja strategisessa päätöksenteossa näyttäytyy mielestäni vielä kovin vähäisenä. Tohtorikoulutus on tarjonnut itselleni mahdollisuuksia luoda laajoja verkostoja sekä akateemisessa ja ammatillisessa maailmassa. Nämä verkostot voivat tuoda uusia yhteistyömahdollisuuksia, rahoitusta ja näkyvyyttä myös organisaatiolle. Monilla aloilla tohtorit ovat haluttuja ammattilaisia, joilla on syvällinen asiantuntemus tietyllä alalla. Tämä asiantuntemus voi olla erittäin arvokasta työpaikoilla, jotka vaativat erikoistunutta tietoa ja taitoja kuten esimerkiksi tiedonhallinnan osaamista.

Työelämätohtorijärjestelmässä mukana olevan urapolku ei ole aina välttämättä ihan selvä. Tohtorintutkinnon suorittaneita on yhä enemmän, ja kilpailu työpaikoista voi olla kovaa. Omassa urapolussani toivoisin voivani yhdistää oman intohimoni tutkimuksen tekemiseen sekä mahdollisuuden yhdistää tämä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijatehtävässä toimimiseen. On totta, että työnantajat eivät välttämättä aina osaa hyödyntää työelämätohtorijärjestelmässä mukana olevan erityisosaamista sillä kyseessä on kuitenkin suhteellisen uusi asia. Tämä voi johtaa turhautumiseen ja alihyödyntämiseen, jos työnkuva tai ohjaus ei vastaa tohtorikoulutettavan taitoja ja kiinnostuksen kohteita. Jos rooli ja odotukset ovat epäselviä, se voi johtaa helposti myös ristiriitoihin.

Työelämätohtorina toimiminen on aikaa vievää ja pitkäjänteistä sekä vahvaa sitoutumista edellyttävää toimintaa. Työn ja vapaa-ajan tasapainottamiseen pitää kiinnittää erityisesti huomiota näin etätyön aikakautena. Ajoittaiset pitkät työpäivät, matkapäivät ja korkeat vaatimukset voivat rasittaa osaltaan työelämätohtorin jaksamista. Työ- ja yksityiselämän tasapainon löytäminen on tärkeää, jotta voi menestyä, pysyä työkykyisenä ja säilyttää hyvinvointinsa. Akateemisessa maailmassa on myös omanlaiset paineensa kuten esim. julkaisupaine, rahoituksen hankkiminen ja jatkuva tarve pysyä ajan tasalla alan uusimmista tutkimuksista.

Näin reilun vuoden kokemuksella voin todeta, että työelämätohtorina toimiminen on sekä haastavaa että todella innostavaa ja palkitsevaa. Se vaatii pitkäjänteistä sitoutumista, kovaa työtä ja jatkuvaa oppimista, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden tehdä merkittävää työtä, jolla on todellinen vaikutus. On tärkeää, että tohtorikoulutettavat ja heidän työnantajansa tunnistavat hyödyt ja haasteet, jotta potentiaali voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Kun nämä tekijät otetaan huomioon, työelämätohtorit voivat merkittävästi edistää organisaatioiden menestystä ja innovaatioita. Julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa onnistunut tutkimustiedon hyödyntäminen edellyttää systemaattista lähestymistapaa, riittäviä resursseja ja tiivistä yhteistyötä tutkijoiden ja organisaation eri toimijoiden välillä. Kun nämä edellytykset täyttyvät, tutkimustieto voi toimia vahvana perustana päätöksenteolle ja innovaatioille sote-sektorilla.

Omalla kohdallani haluan kiittää sekä työnantajaani Eloisaa työelämätohtorijärjestelmään osallistumisen mahdollistumisesta, Itä-Suomen yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitosta sekä erityisesti omaa väitöskirjatyötäni ohjaavaa sosiaali- ja terveysjohtamisen (STJ) laitoksen professoria Ulla-Mari Kinnusta tällaisen mahdollisuuden tarjoamisesta.